21. syyskuuta 2016

Kuvapostaus

Suomeen tultuani ymmarsin, ettei turhaan sanota, etta matkustelun huono puoli on se ettet enaa ikina ole kotona, vaan sydamestasi osa on aina toisaalla. Illat pimenevat ja paiva toisensa jalkeen aamut ovat yhta viileita ja joka aamu kylmaan autoon istuessani tiedan, etta talvi on taalla murheellisen pian. Kaipaan Australiaa hamahakkeineen ja kuuman polttavine kesapaivineen. Kaipaan aikaisia aamuyon heratyksia, aamun ensimmaisia hevosen horahdyksia ja tallin tuoksua. On ollut ihanaa paasta tyoskentelemaan ratsujen kanssa ja kouluttamaan nuoria ratsuhevosen alkuja taalla Suomessa. Samalla kaipaan kuitenkin myos vauhtia ja jannitysta laukkahevosen kyydissa. 

Kirjoitan puhelimella, joten pidemmitta puheitta - kaivoin puhelimen katkoista muutamia arkisia kuvia reissun varrelta. Osa on saattanut taalla jo pyorahtaa, mutta joukossa varmasti muutama uusikin.

Vaikka lampimat hiekkarannat pyorivatkin mielessa, yritan keskittya nauttimaan siita kaikesta mita Suomen syksy tuo mukanaan - ja hevosista voi onneksi nauttia taallakin!
































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti