30. tammikuuta 2016

Taas hevosen selässä

Nyt on lomailut takana päin ja pian myös ensimmäinen viikko Suomessa. Loma Thaimaassa sujui oikein hyvin. Reilu kaksi viikkoa oli juuri sopiva kesto lomalle ja nyt on ihanaa olla taas kotona Suomessa. Ensimmäinen viikko meni lähes kokonaan kuumeen kourissa, mutta heti, kun olo alkoi hieman hellittää, oli päästävä takaisin hevosen selkään lähes kuukauden tauon jälkeen. Ryhdyin hommiin täydellä teholla heti torstaina. Ratsastin kaksi tuttua hevosta, 21-vuotiaan erinomaisessa kunnossa olevan hannover-ruunan ja toisen 12-vuotiaan esteruunan. Tämän lisäksi päivään mahtui muutama uusi tuttavuus: ratsastin yhden 10-vuotiaan, ikäisekseen erittäin raa'an, mutta 120cm luokkia hypänneen, laadukkaan ja potentiaalisen oloisen tamman. Tämän lisäksi läpiratsastin yhden tallilla asuvista tuntihevosista ja aloitin vähän hommia kahden tallilla asuvan 3-vuotiaan kanssa.

Toinen varsoista oli jo ajolle opetettu 3-vuotias suomenhevosruuna. Ajo-opetus oli sen kohdalla tehnyt todella hyvää ja saatiin hommat käyntiin vauhdilla. Ruunaa oli myös aiemmin satuloitu, joten satuloimme sen jo tallissa ja toimme kentälle. Ensikertalaiseksi hevonen ymmärsi juoksutuksen idean erittäin nopeasti. Juoksutin sitä molempiin suuntiin hetken ravissa niin, että se tottui ensin satulan liikkeeseen ja sitten myös alhaalla roikkuviin jalustimiin. Koska hevonen käyttäytyi hyvin, en halunnut jatkaa liinassa työskentelyä pitkään, jottei se tylsistyessään alkaisi keksiä mitään konnankoukkuja.



Olin jo etukäteen ajatellut kiipeäväni selkään, mikäli varsa käyttäytyy asiallisesti. Paikalla oli myös apukäsiä, joten tuumasta toimeen. Ensimmäisellä kerralla, kun nousin jalustimelle, jännittyi hevonen hieman ja otti muutamia sivuaskelia. Heti, kun hevonen rauhottui paikalleen, laskeuduin pehmeästi alas ja kiitin sitä maastakäsin. Seuraavalla toistolla hevonen pysyi paikallaan ja kolmannella toistolla taputtelin sitä selästä käsin ja liikuttelin vapaata jalkaani ja ylävartaloa. Neljännellä kerralla kiipesin selkään varovasti istumaan hevosen seistessä paikallaan. Tämän jälkeen kiipesin kerran oikean puolen jalustimelle ja myös oikealta puolelta selkään. Pääsimme myös liikkumaan, ensin muutaman askeleen ja lopulta kävelimme myös hieman pidemmän matkan. Vihtori oli mallioppilas ja pysyi rauhallisena ja tyytyväisenä koko työskentelyn ajan, mikä on aina hyvä asia. 



 

Työskennellessäni nuorten ja raakojen hevosten kanssa, juttelen niille lähes tauotta pitääkseen ne mahdollisimman rauhallisena ja rentona työskentelyn ajan. Rauhallinen käytös ja eleet ovat yhtä tärkeitä, mutta mielestäni ratsastajan pitää myös liikkua hieman ja olla rentona ensimmäisistä kerroista lähtien - hevosen reaktioita koko aika tarkasti silmällä pitäen. Avustajan rooli on aivan yhtä tärkeä kuin ratsastajan. Hevosta kiinni pitävä ihminen pitää koko ajan kunnolla, kaksin käsin kiinni. Avustajan tulee seisoa kasvot kohti hevosta, seuratakseen hevosen ilmettä ja reaktioita. Meillä oli erittäin hyvä avustaja ja yhteistyö sujui saumattomasti ja hevonen pysyi rauhallisena, meidän molempien jutellessa sille.

Työskentelin hieman myös toisen nuoren, tallilla asuvan kolmevuotiaan puoliveriorin kanssa. Sen kanssa oli tehty edellistä selvästi vähemmän, joten aloitin tekemällä hieman maastakäsin työskentelyä käynnissä ja hieman rauhallisessa ravissa, hevosen käyttäytyessä mallikkaasti. Hevosella ei ollut kenkiä, eikä sillä ollut ikinä ollut satulaa. Tein töitä alle kymmenen minuuttia tarkkaillen hevosen käyttäytymistä ja reaktioita. Kentän sulaessa päästään hyvillä mielin jatkamaan harjoituksia tämänkin kanssa.

8 kommenttia:

  1. kiva kuulla sinustakin! :) miltä on paluu kylmään, karuun ja kuraiseen Suomeen tuntunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastailen tosi myöhässä, mutta yllättävän pehmeästi sujui paluu tänne, eikä sääkään ole haitannut lainkaan!

      Poista
  2. Todella kiva kuulla kuulumisia taas pitkästä aikaa! :) Jotenkin hassua katsella näitä kuvia laukkatallin ja lämmön sijaan... :D Jotenkin täytyi lukiessa koko ajan muistutella itseä kenen blogia nyt lukeekaan! :D Mutta siis tervetuloa Suomeen, ootan innolla uusia postauksia näistä varsoista ja muista liikuteltavista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo o.. Nyt kun olen täällä hetken ollut niin tuntuu hassulta katsoa Australia kuvia ja miettiä et ihanko totta vielä pari kuukautta sitten olin tuolla!

      Poista
  3. Kivaa kuulla, mitä sulla Suomessa alkaa tapahtua! Ootko nyt Suomessa jossain töissä, kun näitä nuoria tuntuu riittävän vai mikä on tilanne? Entiiä onko multa menny ohi ja ootko jo maininnu jossain postauksessa asiasta.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aluksi kävin ratsastelemassa muutaman tutun hevosia ja varsoja, mutta nyt oon töissä Jessica Timgrenillä, täällä talli täynnä heppoja :)

      Poista
  4. Kiva oli kuulla taas kuulumisiasi!:)
    Blogisi on erittäin mielenkiintoinen ja postauksiasi lukee aina yhtä mielellään, ja kuvia on myös aika paljon, kiitos tästä blogista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Pitäisi yrittää kirjoitella useammin, vaan tuntuu välillä niin siltä että elämä rullaa päivästä toiseen niin samoilla urilla ettei keksi mistä kirjoittaa..

      Poista