24. marraskuuta 2015

Viimeistä viedään!

Kerrankin voitin!
Tallissa on enää kymmenen treenissä olevaa hevosta, mutta työviikot ovat silti olleet hyvin täysiä ja pitäneet sisällään monia aikaisia aamuja radalla ja poikkeuksellisen paljon lähtikarsinoista hyppelyä. Neljä hevosista oli myös trialeissa maanantaina (koelähdössä)

Tämä viikko on viimeinen nykyisellä työnantajalla, joten tällä viikolla olisi tarkoitus saada loputkin vauvat lähtökarsinoista (barriers) läpi. Harjoittelu aloitetaan vain kävelemällä läpi, pyrkien pitämään hevonen rauhallisena. Yritämme aina ratsastaa sisään suorassa linjassa. Kun varsat ottavat yhdenkin askeleen oikeaan suuntaan, kiitämme niitä. Pysähtyminen on sallittua ja miettiä saa, mutta peruuttaminen on kiellettyä. Paljon taputtelua siis, eikä liikaa kiirettä, jotta päällimmäisenä muistona ei jää hevoselle jännityksen ja painostuksen tunne, vaan mukava kokemus. Ensimmäisellä kerralla saatetaan tarvita avustajaa taluttamaan tai työntämään kevyesti takapuolesta. Seuraavalla kerralla yleensä ovat jo paljon rohkeampia ja etenkin toisen hevosen perässä kävelevät kohtuullisen rauhallisena sisään. Omaa jalkaa joutuu portilla hieman nostamaan, mutta jalustin on aina pysyttävä ehdottomasti jalassa, jottei se jää kiinni minnekään.


Kun varsat kävelevät läpi rohkeasti, pysäytetään ne portteihin ja kokoaika kehuen ja rauhoitellen halutaan saada ne malttamaan hetki paikoillaan. Ensimmäisenä porteista suljetaan takaportti ja peruutetaan sen verran, että varsat tuntevat sen olevan suljettu. Sen jälkeen (mikäli kaikki tähän mennessä on mennyt suunnitelmien mukaan) kävellään uudestaan barriereihin ja kun takaportti on suljettu, avataan ja suljetaan etuportteja käsillä niin että ne kolisevat hieman. Kun portit ensimmäisen kerran avataan tarkoituksena hypätä ulos, yritämme ravata ulos mahdollisimman suorassa linjassa. Missään nimessä ei haittaa vaikka laukkaakin tulisi, mutta linjan on oltava ehdottoman suora jo ihan turvallisuuden takia. Ohjat pitä olla sen pituiset, että käsien tullessa omalle paikalleen on normaali tuntuma. kädet kuitenkin pidetään aina ulos hypätessä edempänä kaulassa, koska haluttu reaktio on mahdollisimman nopea hyppy ulos. Pian hypyn jälkeen ne tuodaan omalle paikalleen lähemmäksi satulaa.



Yksi lempihevosistani, Karma nimeltään, harjoittelemassa lähtökarsinasta hyppäämistä kanssani.
Tapoja opettaa on varmasti yhtä monta kun opettajiakin, mutta näillä keinoilla meidän hevosista on tullut oikein mallikelpoisia. Yleensä ensimmäisellä kerralla päästään ravaamaan ulos ja toisella kerralla kun harjoitellaan, koitetaankin sitten lähteä huomattavasti rivakammin. Ennen ensimmäisiä trialeita harjoittelukertoja on meidän hevosilla yhteensä ollut vain 2-3. Useimmat hevoset käyttäytyvät rauhallisimmin barriereissä aivan ensimmäisillä kerroilla, sillä kun kisakokemusta alkaa karttua, osaavat ne jo odottaa etuporttejen aukeamista ja eivät välttämättä malta odottaa niin rauhallisena. Tietäen, että Suomessa ei ole kovinmonia lähtöportteja laukkaurheiluun, uskallan kertoa mitä täällä olen oppinut, pelkäämättä että joku alkaisi moista harrastamaan ilman yhtä kokenutta opettajaa mikä minulla on.

Vielä muutama päivä tiukkaa työntekoa täällä ja sen jälkeen muutan takaisin Ascottiin ja menen hetkeksi töihin edelliselle pomolleni. Tähän syynä viisumini rajoitukset koskien yksittäisen työsuhteen pituutta. Vaikea ja vielä enemmän haikea kuvitella, miten pian lähtö täältä onkaan.


Mukaan on mahtunut leppoisampaakin menoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti