8. syyskuuta 2015

8.9.2015

Sunnuntaina sain nauttia kauan kaivatusta vapaapäivästä ja koska lauantainakin olin valmis töistä jo kahdeksan aikaan aamulla, päätimme lähteä viikonlopuksi kokonaan pois farmilta. Lauantaina kävimme ensin katsomassa vesiputouksia puolen tunnin ajomatkan päässä ja suuntasimme sitten Midlandiin jossa yövyimme tuttaviemme luona. Ilta meni elokuvan katsomisen ja pizzan syömisen merkeissä ja aamulla oli ihana herätä ilman herätyskelloa mukavasta sängystä. Sunnuntaina kävimme katsomassa paikallista järveä, josta koko kaupungin juomavesi tulee. Illemmalla menimme pomoni ja hänen puolisonsa kanssa viinitilalle syömään todella herkullista illallista. Täysin hevosvapaata päivää en silti viettänyt sillä sain viime viikolla taas uuden hevosen ratsastettavaksi, enkä halunnut antaa sille vapaapäivää.

Lesmurdie falls
Mundaring Weir padon päältä kuvattuna. Pohjaan näki muuten 4m syvyydessäkin!

Saman padon toinen puoli


Keskiviikkona pomo kysyi, että haluaisinko jonkun hevosen jolla ratsastaa nyt kun Bravosi palasikin ratatreeniin. Vastasin myöntävästi joten torstai-iltana kahdeksan aikaan saapui tallille Danecan, 6 vuotias täysiveriruuna. Se oli juossut viimeisen kerran kisoissa reilu 3 viikkoa sitten ja sen jälkeen oli ollut lyhyellä laidunlomalla. Hevosen ulkoinen olemus miellytti silmääni, mutta ensimmäinen ratsastuskerta oli kaikkea muuta kuin vakuuttava. Otin pyöröaitauksen kautta ruunan radalle ravatakseni ja kävelläkseni muutaman kierroksen nähdäkseni miten se käyttäytyy. Hevonen ei kävellyt askeltakaan vaan steppasi paikoillaan tai ohjista hellittäessä oli katoamassa paikalta välittömästi. Se myös kääntyi takajalkojen varassa ympäri useamman kerran, yrittäen poistua takavasemmalle pakoon kaikkea pelottavaa. Ravatessa se eteni toinen kylki edellä niska jäykkänä päätä heitellen. Ratsastajan pieninkin liikahdus, ohjasta myötäys, jalan tai äänen käyttäminen sai sen aina vaan jännittyneemmäksi. Hevosen olisi toki voinut lähettää samantien takaisin sinne mistä se tulikin, mutta halusin pitää sen. Tänään ja eilen olen ottanut sen jo kentälle ja ollaan edistytty sen verran että voidaan kävellä kevyellä ohjastuntumalla ja jopa ihan pitkälläkin ohjalla. Ravityöskentelyä ollaan tehty kentällä myös. Bravosi oli alusta alkaen paljon parempi, tasaisempi ja tasapainoisempi ratsastaa. Danecan on parantanut jo paljon muutamassa päivässä ja ehkä on ihan ymmärrettävää että kolmen viikon loman jälkeen kilpailukuntoisella laukkahevosella on hieman ylimääräistä, huonosti kanavoitua energiaa. Nyt voin jo tuoda jalkaa lähemmäksi hevosta, ratsastaa sitä rohkeammin ja kehua äänellä. Myös ohjia uskaltaa jo päästää hieman pidemmäksi, ilman pelkoa siitä että hevonen katoaa paikalta. Töitä jatketaan nyt sen kanssa ja katsotaan miten hommat lähtee sujumaan.

Danecan

Heartkid ja Shonky olivat trialeissa, eli koelähdössä, maanantaina. Tänään aamulla oltiin radalla meidän nuorien kanssa ja viime päiviin on mahtunut paljon ratsastusta uusilla, minulle ennestään tuntemattomilla hevosilla. Eilisten ratsastuksien jälkeen sain kehuja, että nyt ratsastus näytti juuri siltä miltä sen pitääkin. Kaikki hevoset kyllä tuntuikin jotenkin tosi hyvältä ja oma olo tasapainoiselta. En tiedä, että mitä palikoita loksahteli paikoilleen viikonloppuna! Ehkä se vapaapäivä teki vaan hyvää...



Kirjottaisin mielelläni enemmänkin, mutta kun kello on 20:30 ja on herännyt kahden aikaan aamuyöstä, ei edes päivän aikana juodut kahvikupilliset pidä minua enää kovin vireänä. Yhdeksi plussaksi tähän loppuun voisin vielä mainita, että lämpöä ollut nyt 26 astetta muutamanakin päivänä ja huomiseksi luvattu yli 30!


1 kommentti:

  1. Kengät näyttää kärsineille, maisemat ihanille ja uusi ratsastettava mielenkiintoiselle! Kerro ihmeessä miten edistytte jatkossa.

    VastaaPoista