28. syyskuuta 2015

28.9.2015

Muutamia muutoksia on tapahtunut. Jatkossa työskentelen vain kuutena aamuna viikossa ja sunnuntait ovat tulevaisuudessa aina vapaapäiviä. Samoin lauantain ilta tulee aina olemaan vapaa ja vaihdellen iltavapaita saattaa olla myös viikolla. Työpäivät ovat muuttuneet hyvin ratsastuksen täyteisiksi. Keskiarvoisesti päivittäin ratsastatettavien hevosten määrä pyörii kymmenen kohdalla. Tarjottu on myös halutessani muuttoa nykyisestä kontti-asumuksestani 50 metrin päähän omakotitaloon. Viime viikolla tarjottiin myös mahdollisuutta sponsoriviisumiin, joka käytännössä tarkoittaa sitä että työnantaja sponsoroi työntekijää ja näin oikeuttaa työntekijää pysymään maassa.

Ratsastus laukkahevosilla sujuu näillä ratsastusmäärillä luonnollisestikkin paljon rutiininomaisemmin, kun vielä muutama kuukausi sitten. Meidän tallin tämänhetkisestä 19 hevosesta vain kaksi on sellaisia joilla en ole vielä ratsastanut. Vahvempiakin hevosia oppii pikkuhiljaa pitelemään, vaikka kyllä edelleen ojentajat on usein maitohapoilla aamun ratsastuksien jälkeen. Kuulema siihen ei ikinä totu, vaan innokkaimpien hevosten pitely tulee aina olemaan yhtä fyysistä hommaa.

Danecan tuli jäädäkseen, mutta kun viikon sitä ratsastettuani kysyttäessä vastasin, että se ei tule olemaan valmis kouluradalle kahden kuukauden sisälle, alkoi pomo samantien etsimään uutta ratsua käyttööni. Ensimmäinen ehdokas löytyi naapurin laitumelta, mutta kun pieni kimo oli kuin pahimman luokan rodeoratsu niin jatkoimme etsimistä. Se riehui niin, että potkaisi itseään leukaan ja suupieleen. Muutaman päivän päästä tuli soitto Bazista, joka nopeasti muuttui Pasiksi. Pasi kisasi viimeksi kaksi viikkoa sitten, olen ratsastanut sitä nyt 1,5 viikkoa ja tänään starttasimme ensimmäiset koulukilpailuharjoitukset. Ratsastin kaksi kertaa saman ohjelman ja ottaen huomioon miten vähän työtä on takana, että se oli ensimmäinen kerta maneesissa ja ensimmäinen kerta kouluaitojen sisällä, olen tyytyväinen. Ensimmäisestä radasta saimme 55% ja toisesta 59%. Pasi on näistä hevosista ensimmäinen jota olen voinut ratsastaa käynnissä - jopa pitkin ohjin. Toki siltäkin löytyy oma tempperamenttinsa, mutta ei kyllä voi muuta kuin kehua sitä yhteistyökyvystä ja viisaasta käytöksestä.

Pasi



Päädyin myös pikaisen harkinnan (vai pitäisikö sanoa harkitsetta jättämisen) jälkeen päivittämään autoni vähän uudempaan ja ehjempään. Toyotani etunivel naksutti uhkaavasti ja laturi on huutanut jo useamman kuukauden niin, että koko auto alkoi tuntumaan viimeisiä hetkiään tikittävältä aikapommilta. Torstaina aamutallin jälkeen päätin ostaa uuden auton ja ennen saman päivän iltatallia parkkeerasin ostamani sinisen Mitsubishi Lancerin nurmikkolle konttini taakse. Auton ostaminen saa kyllä aina yhtä iloiseksi. Sama homma taitaa päteä hevosten ostamiseen vaikka niin nelipyöräiset kun -jalkaisetkin tuntuu aina tuovan pitkässä juoksussa harmaita hiuksia ja rahanmenoa... Hyvää onnea on auto-ostoksissa sattunut minulle usein kohdalle ja toivon nyt taas, että yhteisiä kilometrejä olisi edessä jonkun verran tämänkin kanssa.



Kanada, tamma jonka myin tänne lähtiessäni, on mennyt kisoissa mukavasti kesän uuden omistajansa kanssa. On ollut ihana kuulla hevosen kuulumisia ja seurata kisatuloksia.

Kanada

Sellaista tänne tiivistettynä! Päivät on muuten ollut lämpimiä taas, 24-32 on pyöritty!

2 kommenttia:

  1. Hienolta kuulostaa ja Pasihan näyttää tosiaan vähän jo perinteisemmälle kouluhevoselle. :) pomosi taitaa todella haluta pitää sinut siellä!

    VastaaPoista
  2. Upean kuuloinen reissu, saat mahtavia kokemuksia :)

    VastaaPoista