3. elokuuta 2015

Mitä yhteistä on hyvällä hevosten kouluttajalla ja hyvällä esimiehellä/johtajalla?

Tämän lehtijutun luettuani ajattelin yrittää koota ajatuksiani aiheesta muutamaksi tekstipätkäksi. Olisin mieluusti verrannut hevosten kouluttamista aviomiesten kouluttamiseen, mutta ajattelin tällä kertaa käyttää viimeisiä itsesuojeluvaistoni rippeitä ja jättää sen tekemättä - ainakin toistaiseksi.

   Aluksi pysyn sen verran ainoastaan hevosissa, että vertaan hieman ratsuhevosten ja laukkahevosten kouluttamista (josta oppimääräni on vielä harmittavan lyhyt) keskenään. Toimitavat poikkeavat toisistaan yhtä paljon kuin toivottu lopputulos. Kummassakin tapauksessa haluamme kuitenkin yhteistyöhaluisen, positiivisen, yritteliään hevosen, joka ei aiheuta vaaratilanteita ympärillään. Jotain pitää siis tehdä myös samoin periaattein. Vaikka laukkahevoset koulutetaan hyvin nopealla aikataululla ja muutenkin vauhdikkaammin, on kyse kaikesta muusta kuin epäjohdonmukaisesta piiskaamisesta tai hevosen pakottamisesta mihinkään. Mitä taitavampi kouluttaja on, sitä parempi on lopputulos. Haluttuun lopputulokseenhan päästään harvemmin kuitenkaan piiskaamalla, pakottamalla tai pelottelemalla. Jos hyvään lopputulokseen halutaan päästä nopeasti, vaaditaan hevosenkouluttajalta toisenlaisia taitoja.

 Otsikon kysymykseen vastauksia on mielestäni monia ja ne voidaan esittää lyhyen yksinkertaisesti: johdonmukaisuus, loogisuus, itsehillintä, kunnioitus, motivoivuus, inhimillisyys... Mitä kaikkea nämä pitävät sisällään ja miksi nämä ominaisuudet tekevät ihmisestä hyvän johtajan/esimiehen tai hyvän hevosen kouluttajan?

 On hyvä lähteä liikkelle ohjeista, joita annamme. Jos annamme vaikeasti ymmärrettäviä, epäselkeitä tai puutteellisia ohjeita, voimme syyttää vain ja ainoastaan itseämme siitä, ettei lopputulos ole toivotunkaltainen. Emme voi olettaa, että hyväntahtoisin ja yritteliäinkään hevonen (tai työntekijä) pystyisi lukemaan ajatuksemme ja toimimaan haluamallamme tavalla saamatta kunnollisia, ymmärrettäviä ohjeita. Ihmiselle ohjeiden antaminen on ymmärrettävästi helpompaa, koska voimme puhua ja kirjoittaa. Hevosen kanssa yhteinen kieli puuttuu, mutta hevonenkin oppii kyllä nopeasti niin kauan, kun muistamme kehua sen yrittäessä parhaansa mukaan. Vaikka pyydämme niin selkeästi kuin mahdollista, täysin uusia asioita opeteltaessa selkeätkään ohjeet eivät välttämättä auta ymmärtämään, mitä tarkoitamme. Pieleenkin menneestä yrityksestä pitäisi siis ennemmin kiittää kuin hermostua. Kun yritteliäisyys on palkittava ominaisuus, säilyttää se halun yrittää parhaansa mukaan toimia annettujen ohjeiden mukaisesti.

 Kun ohjeet on kerran ymmärretty ja asiat opittu tekemään oikein, tulisi jatkossa säilyttää johdonmukaisuus ja loogisuus. Toki uusia asioita voi (ja tuleekin) opetella jatkuvasti ja toimintatapoja kehittää, mutta sääntöjen ja ohjeiden pitäisi säilyä selkeinä. Tässä kohtaa itsehillinnällä on valtava merkitys. Jokaisella on huonoja hetkiä ja vaikeampia aikoja. Voimme olla nälkäisiä, väsyneitä, vihaisia tai surullisia, mutta siitä huolimatta meillä ei ole oikeutta kaataa pahaa oloamme hevosten (tai toisten ihmisten) niskaan. Syö yllättävän paljon motivaatiota, jos yhtäkkiä asiat, jotka eivät eilen aiheuttaneet moitteen sanaa, ovatkin tänään asioita, joista saamme kuulla kunniamme vain, koska jollain toisella sattuu olemaan huono päivä. Jos parannettavaa on, voi palautteen antaa rakentavasti. Ja silloin, kun korjattavaa on, on parasta huomauttaa asiasta ensimmäisellä kerralla, eikä seurata hiljaa vierestä virheen toistumista ensin kymmenettä kertaa. On turhaa hyökätä kimppuun ennen kuin on yritetty pyytää ensin asiallisesti. Mielestäni kehumisen, kannustamisen, kiittämisen ja rohkaisemisen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Eteen voi tulla tilanteita, joissa kehuminen ja päähän taputtaminen eivät auta. Joitain sääntöjä on vain pakko olla, mutta sääntöjen pitää pysyä samoina riippumatta päivästä ja johtajan/kouluttajan mielentilasta. Hevonen ei esimerkiksi saa olla vaaraksi ihmiselle. Jos hevonen tosiaan yrittää potkaista tai puraista meitä, on mielestäni parempi sanoa ensimmäisellä kerralla kunnolla kuin odottaa yhdeksän kertaa ja sitten suuttua asiasta. Jos huomautamme ensimmäisestä kerrasta, hyvässä tapauksessa ei ikinä tule tarvetta sanoa toiste. Ihmisten kohdalla rajanvedon tulee mielestäni olla yhtä selkeä. Esimerkiksi toista ihmistä kohtaan epäkunnioittavan tai epäkohteliaan käytöksen tai tahallisen välinpitämättömyyden annettuja ohjeita kohtaan, ei tarvitse olla sallittua, vaan siihen pitää puuttua välittömästi.

 Jos haluamme hevosen lisäävän vauhtia, pyydämme selkeällä, mutta pienellä ja herkällä avulla. Jos toivottua reaktiota ei kuulu, niin pyydämme hieman isommin. Kun hevonen lisää vauhtia, on meidän tehtävänämme hellittää ja kiittää. Samalla tavoin, kun työntekijä on ollut hieman puolihuolimaton, hyvä johtaja pyytää kohteliaasti kiinnittämään asiaan enemmän huomiota vastaisuudessa ja selittää asiallisesti, miksi asialla on merkitystä. Kun työntekijä on seuraavan kerran tehnyt saman asian paremmin, voi esimies antaa asiasta positiivista palautetta, jolloin aito kiitos on varmasti iso motivaationlähde tehdä asia jatkossa yhtä hyvin ja jopa paremmin. Usein ystävällinen pyyntö on myös toimivin. Vaikka itseämme ärsyttäisi yhtenä päivänä kaikki mahdollinen, niin perusteettomalla äksyilyllämme saamme muut lähinnä ärsyyntymään itseemme sen sijaan, että saisimme kenenkään työpanosta todella parannettua. Hevosta pitää kiittää juuri oikealla hetkellä, jotta se ymmärtää reagoineensa oikein. Ihmisenkin kanssa on tietenkin hyvä kiittää mahdollisimman pian, mutta koska voimme kertoa puheella, mikä onnistui hyvin, jää hieman pelivaraa ja näin ollen meillä on useampi mahdollisuus kiittää hyvin tehdystä työstä.

 Millaista ihmistä kunnioitamme? Harva meistä kunnioittaa ailahtelevaista, epäjohdonmukaista, epäkohteliaasti ja epäkunnioittavasti käyttäytyvää ihmistä. Niin hevonen kuin ihminenkin kunnioittaa ihmistä, joka on kohtelias, ystävällinen, tunneälyä omaava, määrätietoinen, johdonmukainen ja joka myös kohtelee muita arvostaen, yksilön tarpeita ymmärtäen. Hevosen tai ihmisen hyvä johtaja saa siis olla kiltti. Kiltteyden ei tarvitse tarkoittaa sitä, että hyväksyisimme itseämme kohdeltavan epäkunnioittavasti tai että kohteliaita pyyntöjämme ei tarvitsisi kuunnella. Myös hyvä ja kiltti johtaja voi vaatia hyvinkin paljon. Väitän myös, että niitä vaatimuksia kuunnellaankin huomattavasti paremmin, kun pysähdymme välillä myös kiittämään onnistumisesta ja hellitämme hetkeksi.

 Potentiaalisimman ja hyväluonteisimmankin hevosen voimme pilata tappamalla sen innon tehdä yhteistyötä tai rohkeuden edes yrittää rankaisemalla epäonnistumisista. Oikeilla työkaluilla voimme puolestaan kuoria temperamenttisimmistakin tapauksista yhteistyökykyisiä, loistavia suorittajia, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa meidän eteemme. Ihmisten johtamisen kohdalla näkemykseni on alaisen puolelta, mutta uskallan väittää, että huono johtaja pystyy yhtälailla tappamaan tunnollisimmankin työntekijän innon siinä, missä hyvän johtajan alaiset jaksavat yrittää parhaansa myös pahimman stressin ja paineen keskellä.

 Jokainen meistä osaa huutaa, räyhätä ja kaataa oman stressinsä toisten niskaan. Vaatii paljon enemmän ansaita aitoa kunnioitusta ja luottamusta, hymyillä ja olla inhimillinen ja kannustava, silloinkin kun itsellä on huono päivä. Vaatii paljon muistaa punnita omia toimitapoja, omia ratsastustaitoja, omia ihmissuhdetaitoja sen sijaan, että etsii syitä aina muualta. Jokainen meistä tekee virheitä ja useimmat jopa oppivatkin virheistään. Minulla on ollut hyviä esimiehiä ja johtajia, joita kunnioitan ja ihailen. Nuorten hevosten kouluttaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Toivon, että tulevaisuudessa vuodet ja kokemus toisivat minullekin mahdollisimman paljon siinä tarvittavia arvokkaita taitoja.


6 kommenttia:

  1. Ihan mahtava blogi!! Ihanaa lukea jostain muualtakin kuin vain suomesta. :)

    VastaaPoista
  2. Täyttä asiaa! Hieno teksti, joka soljui niin hevos - kuin ihmismaailmassakin. Nämä seikat kun pysyisivät mielessä ihmisiän, riippumatta asemasta tai tehtävästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikeassa olet siinä, että samat asiat pitäisi pitää mielessä ihan jokaisen! Arvokkaita taitoja joita itsekin koitan opetella pieni pala kerrallaan joka päivä, niin ihmisten kuin hevostenkin kanssa.

      Poista
  3. Mä niin tykkään tästä blogista! ♥ ihan mahtava kirjoitus, laittaa todella miettimään :)

    VastaaPoista