31. elokuuta 2015

31.8.2015

Viime postauksessa kerroin, että talliin tuli laitumelle jätetty palomino quarter ruuna. Viime viikon torstaina ratsastin sillä pienen lenkin maastossa pomoni ollessa puoliveritammallaan mukanani. Hevonen osoittautui maastossa hyvin rauhalliseksi, siitä huolimatta että on vasta 6 vuotias ja sillä on takana pitkä loma. Ennen maastolenkkiä pomoni oli ratsastanut sillä muutaman kerran ja se oli ollut ensimmäisillä kerroilla vähän villi, joten arveltiin että saattaa olla melkoisen pirteä, kun pääsee pois kentältä ja pyöröaitauksesta. Kun hevonen kuitenkin yllätti meidät molemmat hyvin positiivisesti, tarjottiin sitä eräälle iäkkäämmälle rouvalle, joka oli aiemmin maininnut etsivänsä maastovarmaa hevosta metsästykseen.

Lyhyen keskustelun jälkeen sovittiin, että sen sijasta että olisin kotitallilla töissä sunnuntaina, pakattiinkin ruuna kuuden aikaan sunnuntai-aamuna varusteineen traileriin, puin etiketin mukaiset ratsastusvarusteet ylleni ja lähdin paikallisen metsästysporukan mukaan metsälle, jotta nähtäisiin miten hevonen käyttäytyy koiralauman, toisten hevosten, torvien ja kaiken muun hälinän keskellä.


Maisemat olivat upeat ja monipuoliset. Hevonen oli todella innokas ja olisi mielellään kiitolaukannut koko reissun ajan, mutta ei sinäänsä käyttäytynyt mitenkään haastavasti, oli vain hieman levoton ja vauhdikas. Veteenkin se meni ensimmäisellä yrityksellä, koirista ja äänistä se ei hätkähtänyt pätkääkään. Kun seisoimme paikallaan ajoittain niin kävelin välillä pientä ympyrää, kun sillä oli niin kiire jatkuvasti.

Rosé-viinin maistelua tauolla
Lähtökohtaisesti taidettiin olla kokeneiden metsästäjien silmissä aika kauhu-kombo, kun sekä ratsastaja, että hevonen olivat ensikertalaisia ja tämän lisäksi ratsu nuori ja minulle aikalailla tuntematonkin. Saatiin kuitenkin molemmat paljon kiitosta. Hevonen järkevästä suhtautumisesta kaikkeen uuteen ja minä rauhallisesta ja hillitystä ratsastuksesta. Niinhän siinä sitten myös kävi, että rouva päätyi ostamaan hevosen ja palasin kotitallille pomoni iloksi vain satula mukanani. Sain myös kutsun ensi sunnuntaille, kauden viimeiselle metsästysreissulle, mutta kieltäydyin kohteliaasti, sillä loput tallissa olevista hevosista on joko kilpailevia tai juuri sisäänratsastettuja täysiverisiä.




Erittäin mielenkiintoinen, vauhdikas ja seikkailuhenkinen kokemus! Enpä olisi viikko sitten arvannut, että löydän itseni quarterhevosen kanssa metsästä koiralauman keskeltä.

Bravosi, josta piti tulla ratsu, jatkaakin uraansa laukkahevosena. Ratsastaessa se tuntui arkovan kovalla pohjalla, koska kengityksessä oli sanomista. Kiropraktikko myös sanoi sen olevan kipeä takaosasta. Koska sen starteista vain viimeinen oli mennyt huonosti ja sitä edeltävät hyvin, pääteltiin että huono menestys on voinut johtua monista korjattavissa olevista ongelmista. Omistajaan otettiin uudelleen yhteys ja lopputuloksena päädettiin sen treeniä laukkahevosena jatkamaan kahden viikon kouluratsastusrupeaman jälkeen! Ratsastusta kyllä mahtuu päiviini edelleen yhtä paljon, mutta satulat vaihtuivat takaisin pelkkiin laukkasatuloihin.

4 kommenttia:

  1. Tää on niiin mielenkiintoista lukeas sun blogia! Tällä hetkellä tää ihan ehdoton lempiblogi! :-)

    VastaaPoista
  2. Ei kyllä ikinä tiedä mitä odottaa. Metsästysretki kuulostaa jännittävälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan! Olo oli kuin elokuvassa kaikkien koirien, punaisten takkien keskellä kiitolaukkatessa upeissa maisemissa!

      Poista