23. heinäkuuta 2015

24.7.2015

Olen päässyt kunnolla takaisin ratsastamisen makuun ja tähän viikkoon mahtuu monien onnistumisien hetkien lisäksi myös muutama hetki jolloin olen ollut valmis lyömään hanskat tiskiin, kun on tuntunut että en millään saa koko pakettia pidettyä kasassa ja omia hermoja hallinnassa. Tällä viikolla ollaan otettu varsoja ensimmäistä kertaa isolle  laukkaradalle Ascotiin. Viikkoon on mahtunut myös paljon varsojen lähtökarsinoihin totuttamista. Vastapainona breikkereiden ratsastamiselle olen tämän viikon ratsastanut Shonkyllä ja lyhentänyt kertaheitolla jalustimia 12 reiällä. Haetaan siis oikeaoppista asentoa lyhyemmillä jalustimilla nopeampaa työskentelyä varten. Shonkysta, jota aiemmin olisin kuvaillut ihmisen mieleksi, on löytynyt vallan uusia puolia ja siinä on ollut vähän liikaakin pitelemistä. Mutta niinkuin pomo sanoikin, on parempi opetella hevosella jolla ei mene täysin kuppi nurin, mutta joka on kuitenkin vahva ja jokseenkin haastava. Tänään Shonkyn kanssa sujui oikein loistavasti ja nyt viikosta muutenkin päällimmäisenä erittäin hyvä fiilis.

Tänään aamu alkoi neljältä, kun pakkasimme kolme varsaa traileriin ja ajoimme Ascotiin. Ratsastin siellä 2 vuotiaaksi kääntyvällä oripojalla jolla en ennen ollutkaan ratsastanut. Varsa käyttäytyi todella mallikkaasti, mikä oli kiva koska se lähti suoraan radalta hevosbussi-firman kyydillä lomailemaan. Pestyämme varsat ja ajettuamme kotiin ruokimme hevoset nopeasti ja jatkoimme sitten ratsastamista. Meidän harjoitusrata täällä kotona on ollut tällä viikolla niin märkä, että olemme ratsastaneet breikkereitä lähinnä isommassa pyöröaitauksessa. Ylimääräistä virtaa on siis hieman päässyt kertymään. Yksi niistä kippasikin minut sitten kyydistä tänään. Niinhän se aina menee että se rauhallisimmin käyttäytynyt pääsee yllättämään. Se ruuna on aika raaka tapaus, sormilla helposti laskettavissa sen ratsastuskerrat. Ratsastin sen normaalilla laukkasatulalla eli padilla (joka on sellainen lätty) kuitenkin eilen pyörössä, kun käveltiin eilen ensimmäistä kertaa lähtökarsinoista läpi ja niihin ei koulutuksen alussa käytettävällä satulalla mahdu. Muutaman pikku pukin se eilen teki pyöröaitauksessakin ja siinä jo tuntui että satula kiikkaa kaulan yli. Laitettiin tänään sitten sama satula ja aluksi varsa oli kuitenkin ihan tosi hyvä, joten se komea pukkisarja millä se muutaman kierroksen jälkeen, kaverihevosen villiinnyttyä minut yllätti, tuli varsin seinän takaa. Tulin hyvin siististi jaloilleni maahan ja siitä saman tien takaisin kyytiin ja laitettiin varsoihin sen verran vauhtia, ettei jäisi enää aikaa miettiä moisia. Pyllyn laitoin myös penkkiin episodin jälkeen ja seuraavalla kerralla olikin jo paljon helpompi kestää kyydissä. Muut hevoset meni hyvin joten tipahtaminen ei jäänyt mieltä kaivamaan. Yksi päivä juuri mietin, että mitenköhän sitä ensikerralla tippuu, kun sen verran monet pukitukset, sivuloikat, äkkipysähdykset ja näiden kaikkien yhdistelmät on tullut nähtyä. No, ei siihen tarvittu kun pieni pinkaisu, hidastus ja muutama kunnon pukitus niin akka olikin jo tantereessa...


Meidän harjoitusrata kotona



Jalat minulla näyttää lähinnä siltä, että harrastaisin jotain rajumpaakin kamppailulajia. Ihmetyttää se miten vähän jalat on väsyneet tuosta 20 senttisillä jalustimilla ratsastamisesta. Niin lyhyisiin jalustimiin muodostuu paljon jyrkempi kierre kun paino on niillä. Se kierre on painanut komeita mustelmia molempien nilkkojen sisäsyrjät täyteen. Polven sisältä puolestaan on iho hankautunut rikki pidemmillä jalustimilla ratsastamisesta. Ratsastamalla saa siis todella naiselliset, mustelmia sekä elinkaariensa eri vaiheissa olevia rakkolaastareita täynnä olevat koivet.


Ensi viikolla olisi alustavasti tarkoitus päivittää lisenssi nopeaan työskentelyyn! Nyt valmistaudun vielä tämän päiväiseen iltatalliin ja huomisen aamutallin jälkeen saankin nauttia vapaasta iltapäivästä, ja mikä vielä harvinaisempaa herkkua, myös kokonaisesta vapaapäivästä sunnuntaina! Tuntuu melkein hassulta varmaan näin 27 päivän työputken jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti