15. heinäkuuta 2015

15.7.2015

Nyt on takana kahdeksas ja samalla viimeinen päivä taimien istuttamista. Viikonlopun kahdeksan tuntiset työpäivät tallilla tuntuivat vapaapäiviltä. Arkisin olen noussut viideltä keittämään aamupuuroa ja vettä kahvia varten, sitten aloittanut päivän kuudelta ruokkien hevoset. Ruokinnan jälkeen olen joka päivä ratsastanut Heartkidin ja sen jälkeen tehnyt hieman tallihommia. Puoli seitsemältä olen lähtenyt ajamaan läheiseen maalaiskylään. Sen olen oppinut, että kahdeksassa tunnissa ehtii pitämään ruokatunnin ja istuttamaan 900-1600 taimea, maaston haastavuudesta riippuen. Istuttamisen jälkeen olen joinain päivinä vielä auttanut iltatallissa ja sen jälkeen ehtii vielä tiskaamaan, tekemään ruokaa ja siivoamaan ennen nukkumaan menoa. Sama määrä ratsastusta ja tallityötä ei tuntuisi missään, mutta pakko kyllä myöntää, että olen ihan iloinen siitä että istuttaminen on nyt ohi. Aluksi niska oli äärettömän kipeä loputtomasta maahan katsomisesta, mutta muuten työ oli ihan inhimillistä. Viimeinen päivä oli jo myös paljon ensimmäistä helpompi. Olen päässyt tottumaan aivan liian hyvälle täällä kun työ tallilla on niin mielekästä...



Talli on myös täyttynyt kuluneen puolentoista viikon aikana ja aivan mahtava työkaverinikin sanoi jo odottavansa, että olen taas tallilla kokopäiväisesti. Viime viikoltakin kertyi lähemmäs kolmekymmentä tuntia tallihommia minulle vaikka en ollutkaan siellä täysipäiväisesti. Hommaa siis riittää taas. Uusien breikkereiden hampaat on nyt jo raspattu, ne on totutellut varusteisiin ja ilmeisesti aika monen selässä jo käyty. Innolla odotan minkälaisia tapauksia meillä on tallissa tällä kertaa. Yhdellä jo "vahingossa" ratsastinkin. Perjantaina viimeisiin tyhjiin jaardeihin tuli kaksi hevosta, jotka työkaveri oli ottanut vastaan ja laittanut hevoset väärin päin karsinoihin. Vaihdettiin ne sitten oikeinpäin sanomatta mitään. Pomo pyysi minua lauantaina satuloimaan toisen näistä hevosista ja osoitti karsinaa jossa oletti toisen hevosen olen. Satuloin tyytyväisenä hevosen ja vein ohjeiden mukaan pyöröaitaukseen jossa pomoni odotti minua. Hän katsoi minua pitkään kysyvällä ilmeellä ja sanoi että minulla on väärä hevonen. Hän oli nähnyt ne viimeksi väärissä karsinoissa ja ei ollut huomannut meidän vaihtaneen hevosia. "Pukitteliko se kun satuloit sitä?", vastasin hevosen olleen ihan asiallisesti. Tamma oli siis jo sisäänratsastettu aikaisemmin toisessa paikassa ja kuukauden laidunloman jälkeen toista kertaa tallissa. Se oli kuitenkin todella rauhallinen ja suurin ongelma oli pysähtely kun jokin edessä oleva jännitti. Sen lisäksi ratsastin vain sillä toisella, jolla alunperin oli tarkoituskin ja tietenkin Heartkidillä joka päivä. Aika vähän ratsastusta viime viikolle siis, mutta eiköhän se kohta saada taas korjattua. Heartkid on normaalisti työskennellyt vain Shonkyn kanssa täällä ja ollut ihan okei. Viime viikolla keskiviikkona Secret tuli kolmanneksi, mistä seurasi valtava määrä lisää puhtia Heartkidille. Käytännössä se vain painoi turvan rintaan ja paineli menemään, ilman että minulla oikeastaan oli sanavaltaa vauhdista. Vaaralliselta se ei tuntunut, mutta teki kyllä olon aika voimattomaksi ja sai taas toteamaan, että ei näitä ihmisvoimin pitele, vaan tekniikat on oltava oikeat ja jokaisen hevosen kanssa on omat kikkansa. Kuulema se on ollut vähän sellainen aiemmilla treenijaksoilla. Kun sain vauhdin tippumaan sain ohjeeksi vain istua alas satulaan, antaa sille 15 senttiä pidemmät ohjat ja nostaa päätä tarvittaessa. Käytännössä ohjat roikkuivat löysinä ja vauhti oli juuri sitä mitä pitikin. Niin hassulta kuin se tuntuikin, kuulema jotkut kisanneet hevoset kiihtyy vaan pidättelystä ja paras tapa jarruttaa on vain istua. Ei ole helppo uskoa, että näitä höyryvetureita niin jarruttaisi. Hevosia on vaan niin erilaisia. Tällä viikolla meno onkin sitten ollut aiempaakin rennompaa ja helpommin hallittavaa.

Huomisesta alkaen äärettömän onnellisena palaan taas täysipäiväisesti hevostelemaan ja toivottavasti myös oppimaan uutta!

Hieman tunnelmia toisenlaisista hommista





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti