4. kesäkuuta 2015

Kurkistus varustehuoneeseen ja kaksi kulunutta viikkoa lyhyesti

Kuluneiden viikkojen aikana on opittu enemmän uutta kun aikoihin. Kaksi viikkoa sitten talliin tuli 11 breikkeriä eli sisäänratsastamatonta alle kaksi vuotiasta varsaa jotka ei vielä olleet nähneetkään satulaa. Tänään yli puolet niistä oli kotiradalla harjoittelemassa työskentelyä rinnakkain ravissa ja laukassa ja ensi viikolla tarkoituksena olisi ottaa ensimmäiset varsoista isolle radalle Ascotiin. Nopealla tempolla siis edetään ja yhtä nopeasti olen yrittänyt oppia uutta. Kilpailukuntoisien hevosien ratsastuksella ei paljoakaan yhteistä breikkereiden ratsastuksen kanssa ymmärrettävästikään ole. Ensimmäisinä päivinä varsat totuttelivat juoksutusvyöhön ja suitsiin karsinoissa, sitten juoksutusvyö vaihtui satulaan ja kolmantena päivänä fiksuimmat tapaukset saivat ratsastajan kyytiin. Hevosen mukaan yksilöllisesti toki mennään, mutta jos suurempia ongelmia ei ilmene niin ei niiden puuttumista jäädä kummastelemaan vaan aletaan harjoittelemaan ja tekemään uusia asioita. Tärkeimpänä asiana opetellaan menemään eteen, aivan kuten ratsuhevostenkin koulutuksen alkuvaiheessa olisi tärkeätä mennä, mutta näiden kohdalla sen merkitys vielä korostuu, kun se nopea eteminen tulee olemaan se mitä niiltä aina tullaan toivomaan. 


Kääntyminen, hidastaminen ja ratsastajan kuunteleminen opetellaan myös aivan heti. Edistyneimpien kanssa nyt kahden viikon jälkeen harjoittelemme radalla kolme rinnakkain laukkaamista paikkaa vaihdellen niin että jokainen on vuoroin sisäradalla, ulkoradalla ja epämukavimmassa paikassa keskiradalla kahden hevosen välissä. Hevosen työskentelyasennolla ei niinkään tässä vaiheessa ole merkitystä. Omassa ratsastuksessa tärkeintä on pitää oma tasapaino ja asento vakaana, eli tutusti kantapäät alhaalla ja katse ylhäällä, sekä tuntuma suuhun kevyenä ja tasaisena. Niin sivuloikkaa, äkillisiä jarrutuksia ja ylireagoituja eteenpäin sinkoamisia on aika-ajoin, mutta jo kahdessa päivässä jotkut varsat tuntuvat saavan itsevarmuutta ja muuttuvat paljon tasaisemmaksi. Työskentely on lyhytkestoista ja ennen radalle menemistä käydään pyöröaitauksessa tarkistamassa päivän viritysaste.

Raaoilla hevosilla käytetään vähän tukevampia satuloita.
Tälläisessäkin tulee edelleen  viettyä aikaa jonkin verran. 
Kokeneemmilla hevosilla treenissä käytetään harjoitussatuloita, jotka ei montaa kiloa paina ja ovat ohuita läpysköitä. Siiven alta löytyy kuitenkin samanlaiset vastinhihnat ja vyönä käytetään ihan normaaleita satulavöitä, neopreeniset ja pehmustetut vyöt tuntuvat ainakin olevan aika yleisiä. Lähes poikkeuksetta käytetään myös varmistevyötä joka kulkee hevosen vartalon ympäri ja satulan läpän alta, istuimen päältä ja kiinnitetään vatsan alle. Osa valmentajista kiinnittää martingaalit varmistevyöhön, toiset puolestaan pujottaa ne myös vatsalenkin läpi. Rintaremmi pujoitetaan vastinhihnoista läpi. Nykyisellä työnantajallani ei varmistevyötä käytetä, enkä ole rintaremmiäkään kellään nähnyt käytössä yhdelläkään hevosella.
Tässä kuvassa myös varmistevyö ja rintaremmi kiinnitettynä.
Satulan alla voidaan käyttää monenlaista huopaa, patjaa, romaania, liukuestettä... Siinä missä monesti satulahuopa on suojaamassa satulaa hieltä, on täällä pyyhe suojaamassa satulahuopaa hieltä. Jokaisella valmentajalla on omat variaatiot siitä, mitä satulan alla käytetään ja missä järjestyksessä. 

Ehdottomasti yleisin apuohja on martingaali, jota käytetään valtaosalla hevosista, joko klassista mallia tai läppämartingaalia. Ascotissa ei muita tainnut silmään osua, vaikka varmasti joku käyttääkin muitakin siellä. Nykyisessä työpaikassa myös thiedeman-apuohjat ja gramaanit ovat yhtälailla martingaalien lisäksi käytössä tarpeen mukaan.

Kuolaimet pääosin on aivan samoja, mitä suomessa ratsuilla ja ravureilla käytetään. On siis nivelkuolainta ja kolmipalaa, D-renkaalla, vapaalla renkaalla. On viiksikuolaimia, fullcheek-kuolaimia, olympia ja pessoa-kuolaimia. 

Suurin osa kuolaimista on tutun näköisiä, mutta kovin monia punaisia muovista valmistettuja suitsia tuskin löytyy suomalaisista varustehuoneista..

Ainoa mitä ei ratsuilla tai ravureilla suomessa nää, mikä laukkahevosilla puolestaan on varsin yleinen kuolain on ring bit eli vapaasti suomennettuna rengaskuolain. Rengaskuolain on nivelkuolain johon on yhdistetty metallinen rengas, joka kuolaimen ollessa suussa ympäröi hevosen alaleuan. Rengaskuolain estää kuolainrengasta luisumasta suuhun ja tehostaa näin kääntämistä. 

Ring bit
Käsitellessä orikuolain on yleisesti käytössä ja rata-alueella hevosia ei saa edes käsitellä ilman orikuolainta. Käytäntöön ja sääntöön syy on yksinkertainen - kun pienellä alueella on satoja kymmenien eri valmentajien nuoria kisakuntoisia täysiverisiä, pitää hevosten olla käsittelijöiden hallittavissa onnettomuusriskin minimoimiseksi.

Suojista olin jo aiemmin höpötellytkin, mutta niitä tosiaan harvemmin käytetään. Yleisempänä kumiputsit ja tarvittaessa käytössä myös esimerkiksi hivutussuojia.

Nautiskelkaa vaan siellä Suomen lämmöistä (viimeistään pian), itse saan kömpiä lämpimästä sängystä joka aamu puoli kuuden maissa keittämään aamupuuroa ja kahvia 10 asteiseen keittiöön! Ei sillä, että valittaisin - olen tavattoman onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja nautin joka hetkestä täysin rinnoin!


2 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja mielenkiintoinen.
    No täällä meillä päin on nyt näyttää ensiviikolle 12 astetta ja vesisadetta D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kauankaan ei mene, kun siellä on lämpimämpää kun täällä ☺ oi että, miten ikävöin pitkiä iltoja suomen kesässä! Pimeäkin tulee ennen kuutta täällä... tosin tämän viikon jälkeen alkaa tääs päivät pitenemään onneksi!

      Poista