8. toukokuuta 2015

8.5

Muutamana aamuna lämpötila on ollut nyt 3-4 asteessa ja hevosetkin on saaneet yöksi tuplaloimet päälle. Totutusta poikkeavasti nyt ollaan pestäkin niitä niin ettei mahdollisuuksien mukaan jouduttaisi koko hevosta kastelemaan treenin jälkeen, jotta pysyisivät mahdollisimman lämpimänä. Päivisin lämpötila kuitenkin nousee yli kahteenkymmeneen, eli loimitusta joutuu päivän mittaan muuttamaan miltein kyllästymiseen asti. Itselleni aamut eivät tunnu laisinkaan kylmiltä, päinvastoin täysin sopivilta, mutta odotan kyllä jo kauhulla sitä että päivät muuttuvat sateisimmiksi ja ilma kosteaksi. Kylmyys tälläisenään ei tunnu yhtään pahalta.

Tallin vanhin ja menestynein hyvinkäyttäytyvä herrasmies

Paikallisen ostoskeskuksen edessä vapaana oleskeleva Richie. Surullista katsottavaa on näyteikkunoissa olevat kissan- ja koiranpennut. Itä-Australiassa eläinten pitäminen näyteikkunoissa on kielletty, mutta täällä se on vielä sallittu.

Sain tuoreita kananmunia Stenleyn omistajalta. Kuulema sen kanan lempijuoma on olut ja se munii yhden munan joka päivä..

Yllätyksiä laitumelta palanneen hevosen lannassa.

Harry on yksi mun lemppareita tallista. 
Sain myös vihdoin tehtyä paperityön loppuun ja alkuviikosta kävin RWWA:n toimistolla haastateltavana Track Work-lisenssiä varten. Olin valmistautunut haastatteluun lukemalla ja sisäistämällä kaiken annetun materiaalin pilkun tarkasti. No, kysymykset oli kuitenkin hyvin helppoja ja maalaisjärjelläkin olisi varmasti selvinnyt, jos on radalla edes kerran käynyt. Kielenkään kanssa ei ollut ongelmia, vaikka se taisi olla asia mitä eniten jännitin koko haastattelussa. Tuskimpa kuitenkaan huolellisesta sääntöjen lukemisesta haittaakaan oli. Myös huumetestin sai antaa jälleen haastattelun yhteydessä, tuntuu jotenkin hassulta, mutta hyvähän se toki on että seulovat täällä.

Stenley on lähiaikoina ollut ajoittain todella vahva ja kun takaradalla kurvit on tiukkoja ja suorat lyhyitä on välillä ollut todellisia haasteita saada suorille otettua vauhtia pois kurveja varten (olen joutunut lisenssin puutteessa yrittää ratsastaa hieman kovempaa tempoa takaradalla). Koska haastattelu oli hyväksytty, ratsastin lisenssin torstai-aamuna kahdeksan aikaan. Ratsastusosuutta en oikeastaan ollut jännittänyt etukäteen lainkaan, mutta kun minulle rata oli täysin vieras ja hevonen ei ollut siellä aikoihin käynyt niin taisin aluksi odottaa täyskatastrofia, sillä näytin kuulema aluksi todella jännittyneeltä vaikka en sitä itse tuntenutkaan. Ensimmäisen kierroksen jälkeen totesin, että se olikin paljon helpompaa, kun ei ollut kurveja mihin jarruttaa. Vauhti muutenkin oli todella rauhallinen, suorastaan hidas ja hevonen käyttäytyi oikein mallikkaasti. Kaksi kierrosta ympäri rataa Jessikan rinnalla, kaikki ok ja homma sillä selvä.

Töissä tunnun viihtyvän päivä päivältä vain paremmin, enkä edes huomaa kun viikot hurahtavat ohi, kun päivät täyttyy mielekkäästä tekemisestä. Ratsastamaan enemmän on tietenkin intoa, mutta toivottavasti siihen olisi pian mahdollisuus!
Ostin jo reilu kuukausi sitten Toyotan!


Voiko elämältä enempää toivoa? Tämä on se ilme mikä on kroonisesti jämähtänyt mun kasvoille töissä. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti