13. toukokuuta 2015

13.5

Mainitsin sivulauseessa aiemmin, että seuraava muutto on taas pian edessä ja päiväksi tarkentui tämän viikon sunnuntai. Tällä kertaa suuntaan Toyotan nokan kohti pohjoista ja maaseutua, missä minua odottaa uusi työpaikka. Maanantaina oli viimeinen työpäiväni edellisellä valmentajalla ja tämä viikko menee ottaen vähän rennommin ja valmistautuen uusiin koitoksiin. Itkuhan siinä tuli, kun oikeasti ymmärsin, että olen lähdössä. Kuluneet kolme kuukautta ovat olleet minulle todella antoisia ja opettaneet paljon. Työssäni pidin oikeastaan kaikesta - työkavereista, hevosista, työnantajasta ja ihan työn tekemisestä itsestään. Se mikä sai minut tarttumaan tilaisuuteen ja lähtemään uusiin koitoksiin on ennen kaikkea mahdollisuus päästä ratsastamaan ratatyöskentelyä tulevassa työpaikassa.  Eli vaikka hevosten hoitamisesta ja tallitöistä kovasti pidänkin, niin ei mikään taida sammuttaa intohimoani ratsastamista kohtaan. Onnekseni kuulema aina pääsen takaisin, mikäli mieli muuttuu joten lähtemisestä jäi hyvä mieli.

Viimeinen työpäivä olikin pisin työpäivä, mitä tähän asti on ollut. Meiltä lähti kuusi hevosta aamutallin jälkeen trialeihin, eli ikään kuin koelähtöihin. Enimmäkseen minua tarvittiin siellä taluttamaan ja pesemään hevosia, eli samanlaisia hommia kun joka aamu muutenkin. Hevoset meni trialeihin paikallisen hevosbussi-firman kyydillä mistä olen ajatellut kirjoittavani jo monta kertaa aiemmin. Grantham Horse Transport on siis aivan kuin hevosten linja-autofirma. Kisapäivinä sivusta lastattavat rekat, joihin jokaiseen taitaa mahtua 12 hevosta, ajavat etukäteen ilmoitetun aikataulun mukaisesti ja poimivat useiden eri valmentajien hevosia kyytiin. Ilmeisesti ajavat myös pidempiä matkoja. Palvelu on todella toimivaa, ammattimaista ja kätevää. Tämän tietenkin mahdollistaa se, että hevosia on paljon ja ammattimaisia valmentajia jotka hevosiaan kilpailuttaa, on paljon. Kisoista minut lähetettiin yhden Granthamin rekan kyydillä tallille purkamaan hevosia kotitallille oikeisiin karsinoihin ja jaardeihin, mutta tallin pihassa kun ensimmäinen hevonen oli jo ulos autosta tajusimme, että joku olikin jo lukinnut kaikki portit. Koska linja-auton aika-taulu on ripeää, niin ei auttanut jäädä sen enempää ihmettelemään vaan hevonen takaisin autoon ja rekan mukana kaikki kolme takaisin kisapaikalle. Seuraava paluuyritys sujuikin jo sitten paremmin ja kaikki kuusi hevosta pääsi takaisin kotiin. En tiedä montako autoa oli ajamassa hevosia trialeihin maanantaina, mutta ainakin kaksi, koska kahden eri auton kyytiin minut laitettiin.

Eilinen päivä meni oikein kunnon turistina. Olen jo pitkään halunnut mennä käymään Perthissä sijaitsevassa Caversman Wildlife Parkissa. Nyt kun ei ole iltatalleja ja aamuisinkin olen vain käynyt rutiinia hakien ratsastamassa muutaman hevosen, oli aikaa käydä ihastelemassa australialaisia villieläimiä. Nautin kokemuksesta täysin rinnoin. Monet eläimet oli häkissä niin, että häkkiin sai mennä itsekin kävelemään sisään. Jokaisella kuitenkin oli onneksi myös alueet mihin ihmisillä ei ollut asiaa ja saivat olla rauhassa niin halutessaa. Puisto oli muutenkin todella rauhallinen, ihmisiä ei ollut liikaa ja eläimet vaikuttivat melko tyytyväisiltä. Olihan siellä kyltit mitä nämä olivat, mutta ei toivoakaan että muistaisin edes puoliakaan.



Wallaby, eli ilmeisesti pienempi kenguru-rotu googlettelun perusteella,

Olin sulaa vahaa

Vompatti







 

Ja ruokaa 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti