3. maaliskuuta 2015

3.3.2015

Muutamissa päivissä tänne onkin näköjään löytänyt vaikka miten monta lukijaa Nooran blogista! Tässähän alkaa tulla ihan paineita. Elämä rullaa täällä tosi kivasti ja jo hetken aikaan on ollut sellainen tunne, että olen tehnyt yhden elämäni parhaimmista valinnoista uskallettuani vihdoin lähteä tänne. Valmistuttuani Ypäjältä olin oikeastaan melko varma, että Suomessa hevosalalla työskentely ei välttämättä ole se mitä haluan välttämättä pidempään tehdä. Työ on sinänsä mielekästä sielläkin, mutta koska ala on Suomessa pienempi on työskentely siellä hieman erilaista ja palkat harmillisen matalia verrattuna jo muuhun Eurooppaankin. Kun muutaman vuoden ajan työskentelin muissa töissä, kasvoi halu lähteä ulkomaille koko ajan. Australia oli ollut mielessäni jo pitkään ennen lopullista päätöstä lähdöstä. Pääsyinä tähän taisi enimmäkseen olla se, että halusin kielitaitoa kehittääkseni maahan jossa puhutaan englantia, sekä yhtälailla puoleensa taisi vetää lämpimämmät ilmat esimerkiksi Britteihin verrattuna ja korkeampi palkkataso. Myöskin laukkaurheilu kiinnosti älyttömästi ja siihen tutustumiseen tämä on paikkana oikein loistava.



Reilu kolme viikkoa töitä on nyt takana ja ei voi muuta sanoa, kun että rakastan työtäni päivä päivältä vain enemmän. Saatan olla luonteeltani hieman pessimistinen, mutta työn mielekkyys kyllä todella yllätti odotukseni. Vielä yhtenäkään aamuna ei ole harmittanut nousta ylös ennen kolmea aamuyöllä ja lähteä polkemaan pyörällä työpaikkaa kohden.

Aika rentoa porukkaa nämä ovat suurimman osan ajasta, vaikka väli toki pomppivat niinkuin mikä tahansa 2-5 vuotias hevonen.

Vielä olen hieman arka kertomaan monista asioista faktatietona, sillä ala on tässä vaiheessa kuitenkin minulle vielä täysin vieras ja vaikka töissä mielenkiinnosta kyselenkin yhtä sun toista, kestää varmasti realistisemman ja kokonaisvaltaisemman kuvan saaminen vielä jonkun aikaa. Olen itse kuitenkin todella kiinnostunut perehtymään tähän touhuun täällä enemmänkin ja sitä mukaan kun alan enemmän ymmärtämään niin varmasti tulen tänne enemmän kirjoittelemaan monesta aiheesta. Myös jos jostain kiinnostaa kuulla enemmän niin toiveita kuullaan toki ilomielin!

Minut yllätti jollain tapaa se, miten lyhytkestoinen laukkahevosen päivittäinen treeni on. Vaikka ei millään järjellä sen toki ole tarpeellistakaan olla paljoa pidempi, kun treenataan nimenomaan nopeutta, eikä kestävyyttä. Ainakaan paljoa pariakymmentä minuuttia enempää ei yhden hevosen treenaus radalla kestä ja monelle hevoselle se on ainoa treeni päivässä. Tässäkin kohtaa kumotaan siis suomalaiset tottumukset siitä, että liikuntaa pitää olla hyvin runsaasti. Toki treenissä olevat hevoset ovat täällä hyvin nuoria, vanhemmilla hevosilla liikkeessä pysyminen näyttelee omasta mielestäni isompaa roolia siinä kohtaa, kun halutaan hevosten pysyvän kunnossa. Kävelyä saattaa hevosesta ja valmentajasta riippuen olla siihen lisäksi jossain kohtaa päiväjärjestystä. Meillä on kuusi hevosta, jotka uivat päivittäin radalla tehtävän treenin lisäksi, osa treenin jälkeen ja osa myöhemmin illalla iltatallin yhteydessä, Ihan kuin ihmisilläkin on tuo uinti loistavaa treeniä lihaksistolle niveliä turhaan rasittamatta. Itse en ole Suomessa ikinä hevosta uittanut muuten kuin ratsain järvessä, mutta tiedän siellä sitä tehtävän esimerkiksi veneen perässä ja vesijuoksumattoja hevosille taitaa myös löytyä muutama? Täällä laukkaradan yhteydessä on yleinen hevosten uima-allas, missä kaikki valmentajat uittavat hevosenta. Altaalla on myös hoitaja joka koko aukioloajan huolehtii altaan puhtaudesta ja muiden asioiden sujuvuudesta. Altaassa saattaa olla samaan aikaan kaksi toisilleen tuntematonta, eri valmentajan hevostakin, mutta toimivilla pelisäännöillä homma on erittäin hyvin organisoitua. En osaa edes veikata, montako hevosta kerkeää altaassa tunnissa uida. Uittaminen tapahtuu metallikepillä hevosta ohjaillen, niin että hevosta voi tarvittaessa työntää esimerkiksi kauemmaksi altaan reunasta. Pään kanssa pysytään melkolailla samassa linjassa kokoaika, mutta kuten nuorempia hevosia juoksuttaessakin, mielummin muutama sentti takana, kuin liian edessä. Yleisesti ottaen uiminen tuntuu käyvän täällä ongelmitta, enkä oikeastaan ihmettele tässä kuumuudessa, että hevoset uivat ihan mieluustikin. Talvellakin allas on kuulema auki, vesi vain lämmitetään silloin.

Varmaan ensimmäinen kysymys jonka esitin altaalla "Montako ihmistä tuonne on tippunut?" Kuulema on niitä sinne tippunut. Sillon kun lämpötila on lähempänä 40 astetta, niin tuonne tippuisi varmaan ihan mielellään mukaan.

Tämähän ei millään tavalla liity aiheeseen, mutta tää oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tässä vaan banaania, kananmunaa, heraproteeinia ja himppu 100% kaakaojauhetta. Päällä rasvatonta turkkilaista jogurttia ja marjoja pakkasesta. Suomalaista ruokakulttuuria ikävöin kovasti, mutta ehkä pikkuhiljaa saan kehiteltyä täkäläisistä raaka-aineista uudet hyvät tottumukset!


2 kommenttia:

  1. Jes, kiva, että löysin sun blogis! (Juurikin Nooran kautta) Eri maiden hevoskulttuureista on kiva lukea :)

    VastaaPoista
  2. Nooran blogista minäkin tänne löysin. Ja odotan innolla kuulevani lisää nimenomaan laukkahevosten arjesta ja treenistä, sekä tietenkin perus hoidosta.

    VastaaPoista