17. helmikuuta 2015

18.2.2015

Päivät on menneet eteenpäin vauhdilla ja enää ei oikeastaan tiedä missä viikonpäivässä mennään. Töissä päivärutiini alkaa tulla tutuksi ja vähitellen alkaa myös tunnistamaan hevosia ja muistamaan mikä asuu missäkin karsinassa. Ilmat on edelleen olleet todella lämpöisiä, yksi hieman viileämpikin yö oli välissä ja hevoset saivat loimet silloin päälleen yöksi.

Vietiin tänään säkitettyä lantaa pois, ihan hyviin maisemiin

Kuva Ascotista. Tämän tien varrella minun työpaikkani on. Punaiset kaistat ovat hevosia varten.

Olen nyt ollut useampana päivänä ratsastamassa ja nauttinut siitä aivan suunnattomasti. Ratsuni ovat olleet tosi kilttejä ja mukavia polleja. Ratsastus ei muistuta millään tavalla englantilaistyyppistä ratsastusta, mikä ei tullut kyllä yllätyksenä. Asiat jotka eniten yllättivät tähänastisten kokemusten perusteella on se, miten tukevalta treenissä käytettävät satulat tuntuvatkaan ja lisäksi se miten kevyeltä selässä oleminen tuntuukaan, kun ilmaa takapuolen ja satulan välissä on totuttua enemmän. Näidenkin ratsastaminen ja hallitseminen on tekniikkalaji, eikä siinä voima auta jos tekniikassa on puutteita. Siis nyt on tilaisuus keskittyä oikeaoppiseen asentoon, painopisteen löytämiseen ja tekniikkaan, kun ratsu itsessään on kiltti eikä tuota häiriötekijöitä tai yritä kadota paikalta.

Ensimmäistä kertaa laukkahepan kyydissä. Kuvassa paremmin näkyvällä hevosella on koulutuksen alkuvaiheessa käytettävä satula.





Muutamat dollarit kului eilen, kun kävin hankkimassa keskeisimmät varusteet jotka pitää olla jos näillä haluaa ratsastella. Turvaliivi ja kypärä pitää olla hyväksytty käyttöön, kenkien kanssa ei ole niin tarkkaa ja normaalit ratsastussaappaatkin olisivat riittäneet, mutta lähinnä saappaiden käyttöikää ajatellen ostin kengät samalla kerralla.

Sinne meni yli 600 dollaria..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti