11. helmikuuta 2015

11.2.2015

Ensimmäinen viikko Australiassa takana ja töissä olen kerennyt nyt olemaan kolme päivää. Sunnuntai-aamuna kuuden aikaan kävin ostamassa pyörän läheisen kauppa keskuksen parkkipaikalla järjestettäviltä Sunnuntai-markkinoilta. Jo monta vuotta autoilleena olisi voinut kuvitella, että autosta luopuminen tulisi olemaan paljon isompi muutos kuin se olikaan. Joskin ymmärrettävästi, muuttaessa toiselle puolelle maapalloa, kulkupelin vaihtuminen nelipyöräisestä kaksipyöräiseen on yksi hyvin pieni muutos mitä tapahtuu muiden joukossa. Työpaikalle on matkaa vain noin 1,5 kilometriä eli se itsessään ei ole matka eikä mitään, mutta kun pyörällä menee joka paikkaan, kertyy hyötykilometrejä runsaasti päivien aikana, mikä totta kai on vain hyvä asia.

Työ tuntuu vastaavan todella hyvin odotuksiani, päivät tosin hujahtavat ohi todella nopeasti ja tunnit vain katoavat. Työt aloitan aamuisin 3:30 ja nyt kun vielä haen aamurutiinejani, olen herännyt joka päivä tuntia aikaisemmin jotta kerkeän helposti ajoissa. Myös kahvin juonnin lopetin suosiolla muuton yhteydessä, mutta aikaiset aamut ilman kahviakin tuntuvat todella kevyiltä.

Hevoset, joita tähän mennessä on tullut vastaan, ovat olleet todella asiallisia ja ovat kypsiä ikäisekseen. Suurin osa meillä treenissä tällä hetkelläkin olevista hevosista taitaa olla 2-3 vuotiaita ja tallin vanhin hevonen on nyt 7 vuotias. Muutama näykkijä toki löytyy ja vaikeimpia nyt ei taideta antaa uusien työntekijöiden käsiteltäväksi niin paljoa heti alkuun. Joka tapauksessa ne hevoset mitä tähän mennessä olen käsitellyt, ovat olleet todella miellyttäviä ja asiallisia nuoria hevosia. Toimintatavat täällä ovat todella erilaisia, mutta eivät ole hämmästyttäneet sen enempää, kun jo etukäteen tiesi aika paljon, että mitä odottaa.

Se mitä ennen en ollut tehnyt ja tänään sain ensimmäistä kertaa tehdä, on hevosten uittaminen. Ascotin radan vieressä on todella toimiva ja hyvä hevosten uittopaikka. Uittaminen hoituu siellä todella nopeasti ja kätevästi - hyvää ja kätevää liikuntaa radalla työskentelyn lisäksi.


Olen lähinnä keskittynyt ympäriinsä sinkoiluun viime päivät, joten kuvien napsiminen on jäänyt vähemmälle. Sunnuntaina tehtiin pyörälenkki parinkymmenen kilometrin päähän rannalle ja kun en yli kymmeneen vuoteen ole nähnyt kun suomen mutapohjaisien järvien rantoja ja tuttuakin tutumman Vantaan joen piennarta, oli ranta täällä aika uskomaton näky joten siitä löytyy toki kuva. Vesi oli ihanan lämmintä ja vielä haikaan ei tullut syömään minua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti